Instagram

September 20, 2020

AUTUMN MOOD


Knit &Other Stories
Skirt Amisu
Bag Louis Vuitton

Ihanat syksyn värit, ruskea, beige, kamelinruskea ja suklaanruskea ovat taas täällä! Leopardikuosi on melkoinen klassikko vaatekaapissani, vaikka teoriassa tykkään suosia pelkästään yksivärisiä vaatteita. Kuitenkin saman värin eri sävyjen yhdistely on pelkkien yksiväristen vaatteiden lailla lähellä sydäntäni, joten näiden kuvissa näkyvien sävyjen kombo on syksyn lempijuttuja. Hame ja laukku ovat kuviollisia mutta mielestäni istuvat kivasti sävymaailmaan.

SHARE:

September 13, 2020

VAUVA-ARKI JA RASKAUDESTA PALAUTUMINEN / MITÄ OLISIN HALUNNUT TIETÄÄ?


Mitä kertoisin raskaana olevalle tai juuri synnyttäneelle itselleni vauva-arjen ensimmäisistä kuukausista? Moniakin asioita, joihin voisi varautua tai yrittää suhtautua lempeästi jo etukäteen. Halusin jakaa nämä ajatukset ja vinkit, jos ne toisivat helpotusta jollekin kaltaiselleni ennakoivalle suunnittelijalle. Yritin raskausaikana ottaa selvää suurin piirtein kaikesta mahdollisesta aina vauvan neurologisen kehityksen tukemisesta nilkkasukan kokoihin ja väreihin. Jokaista päähäni pälkähtänyttä asiaa googlasin, luin kirjoista, kyselin neuvolassa ja läheisiltä ja pohdin mieheni kanssa. Suunnittelin etukäteen vaikka mitä ihan arkisia juttuja ja suuria linjauksia. Kun lapsi sitten saapui, sain heittää roskiin niin monet suunnitelmistani ja luopua etukäteen organisoiduista toimintamalleista. Muutaman päivän jälkeen oli jo selvää, mikä ei ainakaan toimi ja mikä toimii paremmin mutta kaikki asiat me opimme vain käytännön kouluttamana. Lapset ja vanhemmat ovat aina erilaisia omia yksilöitään ja malleja, vinkkejä tai tapoja ei välttämättä voi matkia joltain toiselta vaikka ne hyviltä tai loogisilta kuulostaisivatkin. Vanhemmuus on ensimetreiltä asti täynnä erehdystä ja oppimista, oivallusta ja onnistumista. Niinpä kerron heti alkuun tärkeimmän vinkkini ihan kaikille: unohda suuret suunnitelmat, opi elämää lapsen kanssa yhdessä. Kaiken ei tarvitse olla valmiina.



Vaatteet
Kaiken ei tarvitse olla valmiina myöskään tarvikkeiden ja vaatteiden suhteen. Olen kertonut hamstranneeni raskauden aikana kivoja kirppislöytöjä molempien osalta ja turhia hankintoja on myös osoittautunut molempien, sekä vaatteiden että tarvikkeiden osalta. Etenkin vaatteita minulla oli varastossa aivan liikaa ja vähemmällä olisi pärjännyt, jos olisin esimerkiksi tiennyt, että pikkuruiselle vastasyntyneelle on todella kuumottavaa pukea normaaleja pään yli vedettäviä bodyja ja jättänyt sellaiset pois. Yhä edelleen ne ovat jääneet pääsääntöisesti käyttämättä, vaikka vauva on jo yli nelikuinen ja erittäin jäntevä. Suosittelen siis lämpimästi kietaisubodyja ja niiden kaveriksi ainakin ensialkuun terällisiä housuja, puolipotkuhousuiksiko niitä kutsutaan? Näin ei tarvitse puljata edes sukkien kanssa. Sanoisin, että perusvarastoksi kannattaa varata ehkä viidet housut ja 7-10 bodya. Sotkeentuminen riippuu oikeastaan siitä, onko vauva alkuun pulauttelevaa sorttia. Pienet kolmiohuivit ovat sellaisessa tapauksessa hyviä pitämään paidat puhtaina. Ja ihan joka kokoa ei välttämättä tarvita, meillä käytettiin vain ehkä 6 ensimmäistä viikkoa kokoa 56, sitten siirryttiin käyttämään sekaisin 62- ja 68-kokoja ja ihan hetkessä jo 74-kokoa, nimittäin tytön pituuskasvu huristelee aivan yläkäyrillä. Kivoimmat bodyt pitkälle vauvalle löytyvät ehdottomasti Lindexin valikoimista: materiaali on tosi hyvä, kestää pesua ja trikoo näyttää pesu pesulta aivan uudelta. Niissä on monissa myös tuplanapitus eli menevät tosi pitkään. H&M:n bodyt ovat myös melko hyviä pitkälle vauvalle. Vaatehankintojen suhteen sanoisin myös, että jos on yhtään vaateintoilija, niin kannattaa odottaa isompien ostosmäärien kanssa siihen saakka, että näkee lapsen ja tutustuu häneen. Ainakin omalla kohdallani moni vaate ei jotenkin sopinutkaan vauvan persoonaan ja oli muutenkin ihana ostaa juuri hänelle vaatteita, kun luonne ja juurikin persoona oli tullut tutuksi. Ja käytettyjen lastenvaatteiden markkinat käyvät verkossa kuumana eli sieltä voi tehdä hyviä löytöjä myös lapsen synnyttyä ja toisaalta pieneksi jääneet vaatteet saa helposti myytyä eteenpäin.

Tarvikkeet
Olin hankkinut tavallisen sitterin, jonka olen sittemmin myynyt ja toisaalta ostettiin heti syöttötuoli, johon sai sitteriosan, jotta saadan vauva meidän kanssamme ruokapöytään seuraksi. Ostimme myös ns. koliikkikeinun, kun vauvaa oli hankala saada nukkumaan päiväunia mutta eipä siitä ole juuri tuohon iloa ollut. Pikemminkin viihtyy hyvin tuossa syöttötuolisitterissä, kun saa tarkkailla mitä ympärillä tapahtuu. Ostin käytettynä Manduca-kantorepun, jota en tietenkään saanut käyttää sektion vuoksi ja toisaalta se tuntuu jotenkin liian hankalalta asentaa eli sekin on jäänyt tyhjän pantiksi kaappiin. Swaddle up -kapalot eivät ehkä kuitenkaan ole olleet meidän vauvan juttu, jotenkin nekin olivat turhia, joskin näitä monet suitsuttavat eli joillain toimii, joillain ei. Sanoisin, että tarvikkeita ei kannata hankkia juurikaan etukäteen ainakaan isolla rahalla, vaan ostaa sitten kun tarve on todellinen. Meillä esimerkiksi leikkimatto, peittokapalo ja imetystyyny ovat olleet hyvällä käytöllä vaikka joillekin ne taas ovat turhakkeita.

Ajankäyttö
No niin, nyt päästään näihin tärkeisiin asioihin. Kuvittelin raskausaikana, että pikkuvauvan kanssa on helppoa, kun vauva nukkuu paljon ja voi puuhastella omia askareitaan monta tuntia päivässä. Juuei. Ehkä jollain on näin mutta eipä tuollaiseen ideaalitilanteeseen ehkä kannata tuudittautua, tosielämä voi nimittäin olla jotain ihan muuta. Meillä vauva ei halunnut alkuun olla missään muualla kuin sylissä ja siinä sai unohtaa aivan kaiken, jopa suihkussakäynti piti tarkkaan suunnitella ja sopia ja omat päivälevot olivat pelkkä hassu ajatus, kun vauva oli niin kiinteästi sylissä rinnalla. Näinpä voisin sanoa, etteä touko-kesäkuu eli pari ensimmäistä kuukautta meni aivan sumussa ja päivät vain lipuivat ohi. Kun vauva kasvoi hiukan, hän malttoi olla hetken sitterissä ja se hetki tuntui taivaan lahjalta! Sain syödä tai jopa laittaa ruokaa hänen ihmetellessä vieressä. Nyt vauva jaksaa olla kiinnostunut jo muista jutuista kuin pelkästä sylissä olosta niin hyvin, että ehdinpä esimerkiksi blogijuttujakin tehdä arkena, kun olemme kaksin kotona. Haluan tällä sanoa, että vaikka aluksi tuntuu, että aikaa ei ole mihinkään muuhun, niin se tulee kyllä muuttumaan kun lapsi hiukan varttuu. Silti päivät menevät edelleen hurjaa vauhtia ja koko kesä hujahti ohi mutta toisaalta sitähän aina sanotaan, että vauvavuosi on hetkessä paketissa. Toisaalta minusta tuntuu, että olen ollut todella hyvin läsnä kaikessa ja pienistäkin asioista on ollut valtavan ihanaa nauttia, oli se sitten hampaiden pesu aivan rauhassa, saunassa käynti tai jätskin syönti. Ruutuaika on vähentynyt murto-osaan ja sekin on suuri plussa.
 
Haluan kuitenkin antaa vinkin niille, jotka taistelevat ajan riittämisen tai päiväunien kanssa: priorisoi. Voi olla, että kun vauvan vihdoin saa nukkumaan päiväunia johonkin muualle kuin äidin käsivarsille, on varmaan iso houkutus yrittää tehdä miljoona ja kaksi asiaa sillä aikaa. On mahdollista, että päiväunet kestävät pari tuntia mutta on ihan yhtä mahdollista, että ne kestävät 10 minuuttia. Tee siis sillä aikaa se tärkein haluamasi asia, oli se sitten rauhassa syöminen, lepääminen, lukeminen tai siivoaminen, kaikkea ei välttämättä ehdi, ei ehkä edes kahta eri asiaa. Suosittelen kuitenkin käyttämään kaiken mahdollisen ajan lepäämiseen. Touhuta ehtii kyllä myöhemminkin ja tietyssä iässä vauva oppii jo tyytyväisenä seuraamaan, kun äiti tai isä siivoilee, viikkaa pyykkejä tai järjestelee kamppeita paikoilleen. Sellaiset kannattaa siis jättää vauvan hereillä olon aikaan. Oma lepo on tässä elämäntilanteessa kuitenkin niin tärkeää, kuin rahan laittamista pankkiin. 



Nukkuminen
Lempiaiheeni, nukkuminen. Haluan sanoa, että nukkumisessa on valtavasti variaatiota ja edes se vastasyntynyt ei välttämättä nuku 20 tuntia päivässä, kuten perhevalmennuksessa leppoisasti lupailtiin. Oma vauvani on nukkunut kautta linjan huonosti päivällä ja melko hyvin yöllä. Päiväunien suhteen parannusta on tullut sitä mukaa kun vauva on kasvanut ja rytmi alkanut aavistuksen verran muodostua. Pienillä vauvoilla ei kuitenkaan ole sen kummempaa rytmiä eikä niitä voi sellaiseen pakottaa, joten tässä tärkein vinkkini, jonka itsekin olisin halunnut joltakulta kuulla: ensimmäisinä kuukausina vauva nukkuu kun vauva nukkuu, siihen ei voi pakottaa ja alkuun kaikki keinot kannattaa hyödyntää. Sanotaan, että lasta ei saisi nukuttaa syliin tai rinnalle tai häntä ei saisi keinuttaa uneen jottei hän totu tällaisiin keinoihin. Kuitenkin olisin halunnut kuulla jonkun toteavan, että ensikuukausina ne ovat ihan hyviä konsteja nukuttamiseen ja jos ne toimivat, käytä niitä. Vaihdoehdot voivat olla nukuttaminen vauvan tahdon mukaan tai se, ettei nukuta ollenkaan. Ja vauva kyllä nukkuu tarpeensa ihan varmasti, tarpeet vaan ovat hyvin erilaiset vauvoilla.
 
Sanotaan myös, että äidin ja isän pitäisi nukkua silloin kun vauvakin. Kaunis ajatus. Harmikseni en ole vielä oppinut nukkumaan samalla, kun työnnän vaunuja metsäteillä mutta ehkä jonain päivänä... Menen aina vauvan kanssa samaan aikaan nukkumaan, mutta olen herkkäuninen ja yösyötön jälkeen saatan valvoa jopa pari tuntia, vaikka mitä konsteja yrittäisin. Vauva nukkuu öisin omassa sängyssään normaalisti noin 20.30-06 ja herää kerran kolmen maissa, tämä on ollut jo pitkään erittäin mieluisa rytmi meille kaikille. Kunhan vaan itse oppisin heti nukahtamaan yöheräämisen jälkeen. Päivällä vauva nukkuu lähinnä vaunulenkeillä ja toiset päiväunet yleensä sylissäni. Joskus, jos kuu ja tähdet ovat suotuisassa asennossa, saattaa hän nukkua omassa sängyssään aamupäiväunet mutta useimmiten herää, kun yritän häntä siirtää sylistäni. Jotkut vauvat vain ovat tällaisia, toiset taas nukahtavat ihan mihin vain tai jopa itsekseen mutta haluan vakuuttaa, että kaikki tavat ovat ihan normaaleja. Sen olisin halunnut itse kuulla, kun yritin jo parikuista saada nukahtamaan sänkyyn eikä syliin. Ei siitä vain tullut mitään. Kokeilemme uudestaan, kun lapsella on siihen valmiudet parin kuukauden päästä. Siihen saakka nukutetaan siten, mikä parhaiten oman lapsen kohdalla toimii. Ja ollaan kiitollisia, että nukkuu kuitenkin omassa sängyssään yöt hyvin (satunnaisia hulinaöitä lukuunottamatta). Toisinkin voisi olla.

Syöminen ja imetys
Tämä on tulenarka aihe, joten pureudun siihen vain pintapuolisesti kannustaakseni tuoreita äitejä. Itselläni ei ollut kovinkaan suuria ajatuksia ja odotuksia imetyksestä raskausaikana. Keskityin vain raskauteen ja synnytykseen valmistautumiseen. Luin kuitenkin neuvolassa suositellun imetyssivuston koko sisällön ja koin, että sain tarvittavan infon ja that's it. Sitten, kun lapsi syntyi sektiolla, joka vaikuttaa heikentävästi ja viivästyttävästi maidonnousuun, tuli imetyksestä yhtäkkiä kaikkein tärkein asia, mitä pystyin lapseni hyväksi tekemään ja koin valtavaa pettymyksen tunnetta itseäni kohtaan, kun se ei vain onnistunut. Yllätyin täysin, miten suureksi asiaksi se itselleni muodostui. Lopulliseen maidonnousuun meni synnytyksestä peräti 3 viikkoa, josta kukaan, ei edes neuvola, osannut varoittaa. Päinvastoin neuvolassa jo todettiin, ettei täysimetys nyt jostain syystä onnistu ja kehotettiin hyväksymään asia. Ihme kuitenkin tapahtui ja yks kaks maito nousi ja siitä saakka vauva on ollut täysimetyksellä siihen saakka, kunnes aloitimme kiinteiden maistelun. Haluan siis sanoa saman asian kanssa kamppaileville, että jos asia on itselle tärkeä, ei kannata luovuttaa vaikka aikaa olisi kulunut jo normirajojen yli. Ja oli vauvan ravinto sitten rintamaitoa tai korviketta tai niiden yhdistelmää, ei saa tuntea syyllisyyttä. Se vie valtavasti energia- ja tunnekapasiteettia ja on aivan turhaa. Kuten joku viisas on sanonut, äidinmaidon voi korvata mutta äitiä ei.
 
Palautuminen raskaudesta, synnytyksestä ja henkinen muutos
Raskaus ja synnytys on aivan järjettömän suuri ponnistus naisen keholle. Sisäelimet vaihtavat paikkaa, kudokset venyvät ja uusi elämä kasvaa vaatien kantajaltaan kaiken tarvitsemansa. Olisi siis ihme, jos tuosta kaikesta voisi toipua päivissä tai edes viikoissa. Osaan kertoa omakohtaisen kokemukseni vain sektiosynnyttäneen näkökulmasta ja sen vuoksi palautumiseni ei ole kovin kattava. Sektiosta palautuminen vie tavallista synnytystä kauemmin siksi, että keho palautuu sekä raskaudesta että valtavasta leikkauksesta samaan aikaan. Alatiesynnytys on luonnollinen ja naista paljon hellemmin kohteleva päätös raskaudelle ja usein siitä toipuminen voi olla hyvinkin nopeaa. Itse en ollut lainkaan varautunut sektioon, sen ei pitänyt olla mitenkään todennäköinen synnytystapa mutta selvisin siitä omasta mielestäni vähällä. Kivut vatsa-alueella loppuivat noin 6-7 viikkoa synnytyksestä, turvotus koko kropassa kesti noin viikon. Ainoastaan leikkausarven ympäristö vatsassa on yhä tunnoton ja sitä se tulee olemaan vielä pitkään hermoratojen poikkileikkauksen vuoksi. Jos nyt voisin jotain muuttaa, olisin varautunut henkisesti sektioon jo raskausaikana ja sitä voisin suositella kaikille. Koskaan ei tiedä, miten synnytys lopulta menee ja on hyvä suhtautua avoimin mielin tulevaan koitokseen mitään vaihtoehtoja pois sulkematta. Toisaalta omalla kohdallani oli hyvä, etten ollut ottanut keisarileikkauksesta juurikaan selvää: kylmät faktat olisivat siinä yllättävässä tilanteessa pelottaneet paljon enemmän jos niistä olisin tiennyt.

Toinen tärkeä juttu, jonka nyt kertoisin itselleni on se, että raskausaikana kannattaa syödä vaikka väkisin jos painoa on jo lähtökohtaisesti vähän. Lapseni oli pitkään perätilassa loppuraskauden ajan ja sen vuoksi minun oli hankala sekä hengittää että saada syödyksi. Jopa vedenjuonti teki toisinaan pahaa, sillä lapsen pää painoa mahalaukkua ja ruokatorvea ja kaikki syömiset, oli laatu mikä tahansa, tekivät pahan olon ja mahaan ei paljon kerralla mahtunutkaan. Siispä painoa kertyi liian vähän mittoihini nähden. En saanut kerättyä tarpeeksi sitä rasvaa, joka olisi auttanut imetyksen käynnistymisessä huomattavasti ja koska nyt tiedän, miten tärkeäksi imetys minulle muodostui, söisin vaikka väkisin voita suoraan paketista. Painosta suurin osa jäi leikkauspöydälle ja jo viikko synnytyksestä painoin vähemmän kuin ennen raskautta. Maha näyttää aivan samalta kuin aina ennenkin, en saanut yhtäkään raskausarpea enkä kyllä osannut niitä miettiä raskauden edetessä ja mahan pullistuessa. Hiuksiakaan ei ole vielä lähtenyt tuppoina, kuten monesti kuulee käyvän. Kaiken kaikkiaan ainoat muutokset entiseen ovat arpi vatsassa ja lapsi sylissä. Olen todella kiitollinen keholleni siitä, mitä se sai aikaan. Ja mitä tuohon huonovointisuuteen tuli, niin voitte kuvitella, kuinka hyvältä maistui ensimmäinen kunnon aamiainen jo leikkausta seuranneena aamuna Naistenklinikalla, kun huonovointisuus oli muisto vain: mustaa kahvia, ruisleipää, tomaattia, appelsiinimehua, eikä pahasta olosta tai närästyksestä tietoakaan!

Lopuksi vielä se suurin asia, johon voi ja ei voi valmistautua: millaista elämä on sen jälkeen, kun vauva on syntynyt? Kun odottaa esikoistaan, ei voi sitä mitenkään tietää, vaikka kiertelisi kyliä keräilemässä kokemustarinoita ja mielipiteitä. Jokaisen elämä on erilainen niin ennen kuin jälkeen vauvan tulon.  Ihminen on kuitenkin äärimmäisen sopeutumiskykyinen ja henkisesti elastinen ihan jo hengissäpysymisvietin vuoksi ja siksipä sanoisin, että muutosta ei ainakaan kannata pelätä vaan siihen tulee suhtautua jo etukäteen hyväksyen. Se on kuitenkin vääjäämätön osa siirtymää kahden hengen perheestä kolmen yksilön perheyksiköksi. Uuden äidin tai isän roolin omaksuminen ei välttämättä tapahdu yhdessä yössä, vaan se voi ottaa aikaa.  Kaikessa muutoksen ja mullistuksen pyörteissä on siis valtavan tärkeää muistaa antaa aikaa vauvalle, itselle ja koko omalle perheelle. Elämässä ei tule koskaan olemaan samanlaista yhteiskunnan tukemaa ajanjaksoa kuin vastasyntyneen ja pikkuvauvan kanssa, jolloin saa vain olla, pesiä, keskittyä rakentamaan elämän ja arjen perusjuttuja uusi perheenjäsen huomioiden ja nauttia siitä kaikkein tärkeimmästä - elämästä, uudesta ja vanhasta. Ja mitä rakkauteen lasta kohtaan tulee... No, sitä en ainakaan itse osaa sanoittaa. Se on elämää suurempaa.

SHARE:
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Blogger templates by pipdig