January 24, 2013

HIUSTEN KASVATUS JA OMA VÄRI

Sanotaan, että ihmisillä on aina jonkinlaisia projekteja käynnissä. Jotkut ovat väliaikaisia, toiset vaativat rutkasti aikaa ja kärsivällisyyttä ja joihin ei voi itse juurikaan vaikuttaa. Oma ulkoiseen habitukseeni kohdistuva, tuo pitkäjänteisyyttä ja hellää hoivaa vaativa pieni projektini on nimeltään oma hiustenväri takaisin / hiustenkasvatus. Olenkin tästä jo muutamia kertoja maininnut blogin puolella mutta ajattelin käsitellä asiaa hiukan lisää. Tarkoitukseni on siis saattaa hiukseni takaisin minulle normaaliin hiustenpituuteen eli lähelle vyötäröä ja samalla kasvattelen omaa hiustenväriäni esiin. Matkassa on muutamia mutkia, eihän mikään voi olla niin helppoa, etteikö jotain hankalaa mukaan mahtuisi. Ja voi kuulkaas, tässä prokkiksessa hankaluutta piisaa!
Hiustenkasvatus on asia, johon voi vaikuttaa vain hyvin vähän. Ravinto, uni, hyvinvointi ja pienet vippaskonstit voivat toki hieman tuottaa lisävauhtia kasvatukseen mutta todellisuudessa tässä vain voi odotella. Leikkasin pitkät hiukseni puolitoista vuotta sitten olkapäämittaan ja sen jälkeen niitä pätkittiin jokaisella kampaamokäynnillä blondailun ohella. Heräsin viime keväänä katsomaan kuontaloani vähän tarkemmin ja huomasin todella valtavaksi järkytykseksi hiusteni ohentuneen aivan älyttömästi. Kampaajan raju käsittely (näin viimeisillä kampaamokäynneillä, kuinka hiuksia katkesi siihen viheliäiseen pyöröharjaan ja jäljelle jäi päällimmäinen kerros lyhyitä hiuksia) ja raita-aine katkoi hiuksien pituutta vielä lisää. Olin aivan kauhuissani. Pari vuotta sitten otettujen kuvien selailu antoi vielä lisäpontta ahdistukselleni, sillä vaikka hiukseni eivät ole koskaan olleet mitkään valtaisan tuuheat, ovat ne kuitenkin olleet runsaat ja tasapituisina erittäin kauniit. Kyynelsilmin päätin alkukesästä, jälleen kampaajan penkillä istuessani, ettei tässä ole järkeä ja se saa loppua välittömästi. Jatkuva käsittely, armoton stressi suuren suurista asioista johtuen ja kampaajien raisut otteet olivat saaneet aikanaan niin ihanan frisyyrini kutistumaan järkyttäväksi rotanhännäksi. Päätin ottaa ohjat omiin käsiini ja laittaa hiusasioissa kaiken tärkeysjärjestykseen.






K pour Karite -hiusseerumi hiuksien kosteuttajaksi ja tätä voi käyttää myös koko kropalle tehokosteuttajana / Madaran hoitoaine jättää aivan samanlaisen tunteen kuin silikonimössöiset synteettiset hoitsikat mutta on ehtaa luonnonkosmetiikkaa / BeSave!:n shampoo tuoksuu ihanalta, kosteuttaa ja toimii paremmi kuin moni muu kosteuttava shampoo / K Pour Kariten tehohoito on mainio kaveri hiuksille saunailtoihin / Tangle Teezer availee hellästi takut ja ehkäisee niitä sähköistymästä


Tärkeimpänä päätöksenä luovuin hiusten värjäämisestä, sulfaatillisesta shampoosta ja sen myötä muotoilutuotteista. Päädyin luonnonkosmetiikan hiustuotteiden pariin enkä voisi olla tyytyväisempi sekä päätökseeni että löytämiini tuotteisiin. Toiseksi päätin antaa hiuksieni levätä, keskittyä terveelliseen ravintoon ja ottaa lisäksi ravintolisiä, joista ei ainakaan haittaa olisi. Luovuin tupeerauksesta, hiuslakasta ja ennen muuta tuhoisasta, päänahkaa tukkivasta hiuspuuterista, jota on kyllä suuri ikävä. Siinä on ohuiden hiuksien pelastustuote numero 1. Ennen myös käytin muotoilurautaa 3-4 kertaa viikossa, nyt käytän sitä valikoiduissa tilanteissa, ehkä kerran kuukaudessa. Olen kuumeisesti etsinyt helliä muotoilutuotteita, jotka lähtisivät myös pois kuontalosta hellemmällä pesulla  mutta tähän asti etsinnät eivät ole tuottaneet tulosta. Ainoa, joka hieman jämäköittää hiuksia ja antaa niille struktuuria, on kookosöljyhoito ennen pesua. En kuitenkaan viitsi sitä tehdä joka kerta, joten välillä hiukset ovat vähän liiankin pehmeät ja latvoista ilmavat. Alla olevassa kollaasissa on melkein vuoden ajalta kartoitettu hiuksieni tilannetta. Hiuksiani on pätkitty viimeksi kesäkuussa, silloin lähti pisimmistä hiuksista tosin ehkä vain sentti, pari.


Kuten kuvista voi huomata, tulee tuo tuuheus todella hitaasti pituuksiin takaisin. Suurin osa hiuksistani on edelleen noin 10-15 senttiä lyhyempiä kuin nuo kaikkein pisimmät. Niistä lyhyistä tiedän, että saan vielä joskus entiset hiukseni takaisin. Silti harmittaa, koska nuo pisimmässä mitassa olevat hiukset ovat todella ohuet, en vain raaski niitä katkoa, en sitten millään. Odottelen kevääseen, ehkä silloin on hyvä syy, kun hiuksetkin alkavat näkyä enemmän paksujen talvivaatteiden alta. Juuri niin, muistakaan suojata hiuksenne aina pakkasella. Kääräiskää ne niskaan, huppuun, kaulahuivin alle. Kylmä ilma sähköistää ja kuivattaa latvoja todella helposti, eli huomiokaa tämä.

Toinen juttu on tuo väri. Joulukuun kuvassa näkyy jo aika selvästi, millainen tuo ikioma sävyni on. Ehkä 4-tason ruskea? En osaa sanoa tarkalleen. Hiukset näyttävät tällä hetkellä liukuvärjätyiltä ja sikäli kasvatus on ollut aivan kivutonta alkujärkytyksen jälkeen! Kun hiukset ovat ponnarilla tai nutturalla, näyttääpi pääni aivan pelkästään tuolta omanväriseltäni. En malttaisi millään odottaa, että saan väriä kasvatettua. Jossain vaiheessa aion värjätä latvat, muutoin väriprojekti tulisi viemään useita vuosia. Ehkäpä vielä tänä vuonna saan vietyä projektin välietapille eli latvojen värjäykseen, kunhan vain kasvavat tarpeeksi.

Olen kuitenkin pohtinut paljon tuota oman värin kanssa elämistä. Kuten olen todennut, olen värjäillyt hiuksiani tasaisin väliajoin 14-vuotiaasta saakka. Siis melkein puolet elämästäni. Jäätävää. Nykyisin erityisesti naisten keskuudessa hiusten värjääminen on pikemminkin sääntö kuin poikkeus ja värjäämättömyys saattaa herättää jopa ihmetystä. Toki aina voi vedota ainesosien ärsyttävyyteen, sillä hapetteelliset väriaineet aiheuttavat kosolti terveyshaittoja, joita ei kuitenkaan kaikille tule ja siten värjääminen on joillekin helppoa ja jopa itsestäänselvää. Niinpä värjäämättömyyttä on ehkä vaikea ymmärtää, jos syy ei ole herkistyminen tai allergia. Tuntuu, että pelkkä myrkkyjen välttely ei riitä syyksi, sillä koko ajanhan kaupungeissa elämä ihminen hengittelee myrkkyjä autojen pakokaasujen ynnä muiden muodossa, syö ties mitä E-koodeilla kyllästettyjä ruokaimitaatioita ja voitelee ihoaan kaikenlaisilla vaarallisilla aineilla, jotka jopa tutkimukset ovat osoittaneet haitallisiksi. Oma tilanteeni on se, että pyrin välttämään edellä mainittuja (Helsingin pakokaasukäryä ei tosin pääse pakoon) eli käytän luonnonkosmetiikkaa ja syön mahdollisimman puhdasta ruokaa, joten haluan pitää saman linja myös hiuksistoni suhteen.

Silti herää kysymys siitä, onko nykypäivänä luonnolliset hiukset enää kauniit, kun kaikki värjäävät? Jos oletus on värjätty hius, arvostaako luonnollisen kaunista väriä enää muut kuin marginaaliryhmä? Minulla itselläni on ollut aivan superhienoja värjäyksiä, niin raidoituksia kuin monivärivärjäyksiäkin, joihin verrattuna se tasainen oma ruskea värini saattaa vaikuttaa tylsältä. Aion kuitenkin olla ylpeä siitä, millaiset hiukset minulla on omasta takaa. Toivottavasti muutkin heräävät huomaamaan, että sekä terveyssyistä että luonnollisen estetiikankin kannalta värjäämättömyys on hieno asia.
Ihailen monenlaisia hiuksia. Jos joitakin julkkiksia pitäisi nimetä, niin eittämättä JLolla, Kim Kardashianilla ja Amanda Seyfriedilla on jumalaiset kutrit. Näistä on kuitenkin täysin turha haaveilla (vieläpä kun Kimin frisyyrikin taitaa olla miltei kokonaan lisäkettä...), sillä oma kuontaloni ei tule koskaan näyttämään moisilta. Niinpä ihailen Louise Roen, tuon brittiläisen muotialan toimittajan ihania hiuksia, jotka edustavat tällä hetkellä sitä hiusideaalia, jota kohti pyrin. Tosin jonkin verran pidempänä kylläkin ;)




Väri on aika lähellä omaani ja tuuheus näyttää niin hyvältä. Joten eikun odotteleen vain, katselemaan sekuntiviisarin etenemistä ja ruksimaan kalenterista päiviä. No ei nyt sentään, elämä on nyt ja tässä, joten tärkeämpää on nauttia hiuksistakin sellaisina kuin ne ovat juuri tällä hetkellä ;) 

Onko teillä hiusidoleita? Minkälaiset hiukset haluaisitte, jos saisitte millaiset vain?
Entäpä onko teillä suositella hellävaraisia silikonittomia muotoilutuotteita, jotka on helppo saada pois hiuksista?

15 comments:

  1. Kateellisena katselen noita sun hiuskuvia, ja pakko sanoa, että kyllä harmittaa omatkin värjäilyt ja siinä samalla sitten hiusten pilaaminen! Mulla oli pienestä pitäen paksut ja vahvat hiukset, mutta sitten pitikin olla mustat hiukset, sitten blondit, sitten brunet ja kaikkea siitä väliltä ja lopuksi taas blondit... Hiukset menettivät yli puolet pituudestaan (ja paksuudestaan) ja siksi olenkin nyt jumittunut pidennyksiin, kun lyhyilläkään hiuksilla en osaa olla... Ja nehän eivät todellakaan edesauta kasvua. Eli siis, mieletön tuo oma värisi, ja kyllä hyväkuntoinen & oma tukka on aina kaunein. Moroccan oil on ihan mieletön öljy, sitä kannattaa kokeilla jos et ole jo kokeillut :) Ps. Omistan tuon samaisen Tangle Teezerin, ihan huippu ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kuulostaa niin tutulta! Seilaus tumman ja vaalean välillä on todella kuluttavaa, vaikkei vahinkoa edes heti olisi havaittavissa. Minullekin asia valkeni vasta niistä vanhoista kuvista :O Voi että, eikö ne pidennykset auta lainkaan? Joudutko siis aina leikkaamaan omaa hiustakin? Sun täytyy löytää joku täydellinen lyhyempi malli, leikkauttaa sellainen ja nauttia siitä hetkosen, sitten alat kasvattaa. Aikaa se vaatii mutta parhaiten hiukset kasvaa, kun unohtaa koko asian tarkkailun. Haha, paraskin puhumaan, kun joka viikko kahden peilin kanssa tutkailen hiustenkasvun edistymistä :D

      Delete
  2. Näitä hiusjuttuja/luonnonkosmetiikkajuttuja on tosi kiva lukea! Tykkään, ja ne innostavat itseäkin ja laittavat ajattelemaan mitä kaikkea sitä itseen laittaakaan.. Hiuksesi näyttävät viimeisessä kuvassa todella hyvälle :) Itseä harmittaa kun menin leikkaamaan hiukseni polkkamittaan ja etuhiukset, nyt taas on kasvattaminen tiedossa.
    Semmoinen kysymys, että olen miettinyt tuon Madaran hankkimista, ja kysyisinkin että onko se kuinka riittoisa tuote? Tietty sulla menee enemmän shampoota ja hoitoainetta koska hiukset ovat huomattavasti pidemmät.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tosi kiva kuulla että tykkäsit postauksesta :) Näitä on tulossa tasaiseen tahtiin, kun ei tämä prokkis ihan heti päätepisteeseensä saavu :) Hmm, ostin tuon Madaran hoitsikan joskus elo-syyskuussa eikä siitä ole mennyt vasta kuin puolet. Pienehkö määrä riittää pitkiinkin hiuksiin, joten sinulla varmaan kestäisi yksi purtilo myös ihan suhteellisen pitkän tovin. Tosin minä pesen hiukset 2-3 kertaa viikossa, eri asia sitten, jos pesee joka päivä :)

      Delete
    2. Pyrin kans peseen hiuksia mahdollisimman vähän, pari kolme kertaa viikossa. Vaikuttaa tosi riittoisalta tuotteelta siis :) Huomattavasti riittoisampaa kun marketin tuotteet, mutta ei kai niiden tarkoitus ole olla riittoisia ja puhdistavia..

      Delete
    3. Joo, itsekin yllätyin, kuinka vähän tuota tarvitsee laittaa, kun oli tottunut silikonihoitsikoilla läträilyyn. Kannattaa myös tehdä kookosöljyhoitoja :)

      Delete
  3. Olipa kiva lukee tästä sun projektista!:) Mulla on ollut menossa kanssa sama operaatio ja parin vuoden jälkeen hiukseni ovat vihdoin oman väriset! Lokakuussa tein semmoisen pienen tempun että kävin kampaajalla lisäämässä ihan aavistuksen verran raitoja, mutta muuta ei tehty ja raidatkin mahdollisimman hellällä värillä. Töissä monet ovat kysyneet millä värillä värjään hiukseni ja kehuneet kivaa sävyä. Kun olen kertonut etten värjää enää hiuksiani niin yllättyneet työkaverini sanoivat kaikki että ovat luulleet hiusteni ruskean sävyn olevan suoraan purkista. Ihania kommentteja on heiltä saanut hiusten väristä mikä saikin mut ajattelemaan että ettei vaan olisi niin päin että nykyään arvostetaankin juuri sitä omaa väriä koska se on tullut jo naisille harvinaiseksi.:) sitä kun ei purkista saa ja jokaiselle yleensä parhaiten sopii se hiusväri joka päässä on syntynyt:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihana kommentti ja kertomus! Tuo on varmasti aivan totta, että oma hiusten väri sopii parhaiten ihon ja esimerkiksi silmien suhteen. Ainakin minulla on melko tummat kulmakarvat, jotka sopivat kasvoihini mutta riitelevät väärän sävyisen kuontalon kanssa. Nyt oman ruskean värin tultua kunnolla esiin, sointuu kulmikset siihen hyvin ja toisaalta saavat kasvoille sellaista tervettä hehkua. Toivottavasti oma väri yleistyy, sillä se on kuitenkin uniikki ja kemiallisesti turvallinenkin :)

      Delete
  4. Mun hiusidolini taitaa olla perinteinen jennifer Aniston. Mimmin hiukset vaan on niin kauniit.

    Mikähän siinä muuten onkin että kampaajat ovat niin rajuja hiuksille, vaikka ovat ammattilaisia?

    ReplyDelete
  5. Minulla on menossa samanlainen projekti. :) Taustalla hiustenvärjäilyä n.15 vuoden ajan, joka on muuten aika pitkä aika kun oikein alkaa miettimään. Viimeksi värjäsin hiuksia 1,5 vuotta sitten. Nyt kun on ollut näinkin kauan värjäämättä, niin jotenkin kynnys värjätä hiuksia on kasvanut eikä se enää samalla tavalla edes kiinnosta. :) En myöskään hirveän usein käytä nykyään muotoilurautaa tai hiustenkuivaajaa. Hiuksille olen käyttänyt pääosin MOP:in shampoota ja hoitoainetta, mutta täytyykin perehtyä noihin sinun käyttämiin tuotteisiin. Kyllä huomaa, että hiukset on paremmassa kunnossa kuin ennen. :)

    Kampaajista tuli mieleen se kun viimeksi kävin leikkauttamassa hiukset, niin kampaaja käski minun värjätä hiukset(!?). Joten samaa olen miettinyt, että miksi oma väri ei tunnu nykyään kelpaavan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä tuo aika on todella pitkä, itsekin tajusin sen vasta, kun tänne asiasta kirjoittelin :/ MOPin tuotteet ovat hyviä, joskus itsekin niitä olen käyttänyt :) Miksi ihmeessä kampaaja käski sinun värjätä hiuksesi?

      Delete
    2. En oikein osaa sanoa, ehkä oma väri ei kelvannut. Kampaaja lähti kyllä vaihtoon sen jälkeen. :)

      Delete
    3. No just! Mutta hyvä hyvä, jaloilla on hyvä äänestää :)

      Delete
  6. "Ainoa, joka hieman jämäköittää hiuksia ja antaa niille struktuuria, on kookosöljyhoito ennen pesua."


    Vinkvink: kokeile kananmunankeltuaista. Suoraan kuivaan tukkaan, joka puolelle (voi hieman laimentaa vedellä) ja sen jälkeen huolellinen huuhtelu jääkylmällä vedellä. Hoitista perään.

    ReplyDelete
  7. Kiitos tästä! Päätin tänään, että kaikkien vuosein värjäysten jälkeen värjääminen loppu juurikin nyt! Tällä hetkellä omaan lyhyen valkoisen tukan ja josta jälleen yhden vaalennuksen seurauksena lähti tukkaa ja paljon. Kiitos riittää!
    Jouduin keväällä leikkauttamaan pitkät, yli lapaluihin asti ulottuvan tukkani lyhyeksi, kiitos ihanan värjäysidean, joka katkoi tukkani aivan millin mittaiseksi. Kamalaa. Sen jälkeen olen tyytynyt lyhyeen, mutta joka ei näköjään tykkää vaalentamisesta. Oma väri on tumma maantienharmaa, joten aika pitkä prokkis tulee.
    Mutta ehtiihän sitä tässä.. Vuosia menee ennen kuin oma tukka on edes polkka mittainen, saati oman värinen, mutta uskon ettei kukaan kadu oman värin kasvattamista, toisin päin kylläkin.
    Tsemppiä kaikkien kasvatusprojekteihin, onneksi meitä on muitakin..

    ReplyDelete

Kiitos kommentistasi, piristit sillä päivääni!
Thank you for your comment, it made my day!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...