August 21, 2015

PIKAMUODIN TODELLINEN HINTA



Olen pohtinut pitkään, kirjoittaisinko blogissani pikamuodista ja sen globaalista sekä yksilöllisestä vaikutuksesta. Aihe oli pyörinyt jo pitkään mielessäni ja lopullisen sysäyksen sain, kun katsoin kesälomallani True cost of Fashion -dokumenttielokuvan, joka vain syvensi henkilökohtaista inhotustani jatkuvan kulutushysterian ympäröidessä aivan joka suunnalta. Katson asiasta kirjoittamisen olevan vähintäänkin aiheellista, pyöriihän blogini aihepiireineen pitkälti tyylin ja muodin ympärillä. Havahduin siis pohtimaan asiaa henkilökohtaisesta kuluttajan vinkkelistäni mutta myös huolestuneisuudesta luonnonvarojen loppuun kulumisen, ihmisoikeuksien polkemisen ja materialististen arvojen äkkinousun takia. Pikamuodista ja viikoittain vaihtuvista sesongeista on tullut todellinen vitsaus niin kuluttajille, muotiharrastajille, vaatteiden tekijöille, materiaalin tuottajille kuin koko maapallollemme. Suosittelen siis kaikkia kaltaisiani vaatetusorientoituneita ihmisiä katsomaan tämän massamuotiteollisuuden tuotantoprosessia avaavan dokumentin, joka löytyy Netflixistä. Se on surullinen, ahdistava ja ennen kaikkea herättävä.



Vielä muutama vuosikymmen sitten vaatteita pidettiin arvossaan ja yksi vaatekappale kulutettiin loppuun saakka. Ensin sitä parsittiin ja paikattiin ja lopulta lumpusta tehtiin jotain uutta: mattoja, uusia vaatteita, tilkkutäkkejä tai se annettiin jollekin toiselle hyödynnettäväksi. Valikoimaa ei tavallisella kaduntallaajalla ollut paljon, vaan oli tyydyttävä siihen, mitä omilla varoillaan sai, sillä vaatteiden hinta oli aivan toinen kuin tänään. Vaatteita huollettiin ja niiden käyttöikä oli todella pitkä, olivathan ne huolella valmistettujakin. Parhaimmillaan vaatteen ostaja saattoi tuntea sen ommelleen ihmisen ja materiaalin raaka-aineen viljelleen tuottajan. Villa kerättiin tutuista lampaista ja naapurin suutari käytti lihateollisuuden sivutuotenahkaa. Kaikki oli kallista, pitihän ammatikseen pukimia, muotia, valmistavien elättää itsensä ja perheensä. Muoti uusiutui hyvin hitaasti ja moni vaatekappale sopi vuodesta toiseen eikä näyttänyt epämuodikkaalta edes muutamia vuosia myöhemmin. Sesonkeja oli vielä jokin aika sitten kaksi, sitten neljä ja lopulta niitä on 52 joka viikko uusiutuvien valikoimien myötä. Vaatteita tehdään moninkertaisesti enemmän ja täysin polkuhintaan, joten niitä voi myös myydä aiempaa huokeammin, paljon huokeammin. Hintoja poljetaan koko ajan ja ainoastaan johtoporras käärii alati suurenevat voitot. Varsinaisen tuotteen tekijälle ei jää juuri mitään käteen. Materiaali kerätään planeettaa kuormittavien ja mittavia määriä tuholaistorjunta-aineita vaativien raaka-aineiden viljelymailta, joille yksi jos toinenkin heinämies on kuukahtanut myrkkyjen voimasta.

Maapallo hukkuu tavaraan, nykypäivänä erityisesti vaatteisiin. Muotiteollisuus on toiseksi eniten maapalloa kuormittava teollisuudenala heti elektroniikkateollisuuden jälkeen tuotantoprosessissaan mutta myös loppukäsittelyssään. Vaatteiden kierrättäminen ja hyväntekeväisyyteen antaminen on hieman kaksipiippuinen juttu, sillä toisaalta suurin osa päätyy kuitenkin jätteeksi ja toisaalta kierrätys kuitenkin on hyvä tapa päästä eroon so last season -vaatteista, joita kaikille tuntuu kertyvän. Harmillista vain, että ne keinotekoiset sesongit vaihtuvat liian usein, jolloin myös vaatteita, jotka ensi vuoden alusta alkaen luokitellaan Suomessakin ongelmajätteeksi, tulee tonneittain viemään tilaa niin ihmis- ja eläinasutukselta kuin myös maapallon luontaiselta kasvillisuudelta. Yksin Suomessa vaatejätettä syntyy vuosittain järkyttävät 120 miljoonaa kiloa eikä koko määrästä pystytä hyödyntämään kierrätykseen kuin murto-osa, loput viskataan armotta kaatopaikalle. Vaatteissa edelleen kytevät pestisidit myrkyttävät maata yhä tässä kohtaa tekstiilin elinkaarta. Kaiken kaikkiaan vaatteita siis tuotetaan liikaa, liian halvalla ja liikaa vaurioita tehden. Ongelman juuri on vaatteiden kurjan laadun ja halvan hinnan yhdistelmä, jolla markkinakoneisto on saanut iskostettua kuluttajiensa mieliin ajatuksen siitä, kuinka parin euron paidan voi heittää pois yhden käytön jälkeen ja ostaa uuden huoletta tilalle. Se kun ei kummoiseltakaan tunnu lompakossa. Tässä kohtaa mennään rytinällä metsään ja uskon vahvasti, etten ole ainut vaatteiden käyttäjä, jota todella sieppaa laatutason heikkous ja uuden ostaminen. Se ei voi olla oikein.



Olen itse ollut aikoinani töissä vaateteollisuudessa useita vuosia. Tarkemmin sanottuna vaatteita myyvässä ketjuliikkeessä. Siellä raadollisuuden näki hyvin läheltä, kun uutta tavaraa tuli sisään monta kertaa viikossa ja samaan aikaan sesongin takaiset vaatteet eivät enää myyneet, jolloin ne vietiin hävitettäviksi. Joskus saimme toimitettua osan Pietarin kodittomille mutta siinäkin oli omat kommervenkkinsä. En suinkaan ole puhdas pulmunen vaatehankintojeni suhteen, sillä paljon on tullut syydettyä rahaa niille firmoille, joita eniten nostetaan framille puhuttaessa vaatteiden eettisyydestä – tai pikemminkin sen puutteesta. Itseäni on kuitenkin harmittanut jo hyvän aikaa se, miten nopeasti jokin trendi vanhenee ja uutta tulee tilalle. Miksi ihmeessä? Todellinen tyyli tuntuu unohtuneen nopeasti vaihtuvan muodin tieltä ja kaiken pitää aina olla uutta ja hohdokasta, vaikka must have -tuotteen tausta ei sitä olisikaan hikipajavalmistuksineen ja ihmisoikeusriistoineen. Olisi todella hienoa, jos vaatteita taas arvostettaisiin kauemmin kuin muutaman käyttökerran ajan, jolloin myyntihintoja voisi nostaa ja ompelijat saisivat edes hieman parempaa korvausta ja turvalliset työolot, siis aivan perusasioita. Mutta koska ahneus kukkii tuotantolinjan yläpäässä ja johtajat nauravat matkalla pankkiin, eivät suuremmatkaan euro- ja dollarivirrat pääse koskaan sinne, missä niillä olisi eniten tarvetta: romahtamisvaarassa olevassa tehtaassa 14 tuntia päivässä halpatuotantovaatteita ompeleville köyhille työntekijöille.

True cost of Fashion -dokumentin surullisin osuus oli se, miten erään tehtaan työntekijät nousivat barrikadeille palkan nostamisen puolesta ja heidät pahoinpideltiin sen johdosta. Kaikki vain sen vuoksi, että länsimaalaiset saisivat aina vain halvempia rättejä, jotka voi heittää roskiin jopa käyttämättöminä, ovathan ne niin kovin halpoja! Kerrassaan sietämätön ajatus. Yritysten pitäisi havahtua välttämättömään muutokseen ja toimia heti. Jo yhden nykymallista massatuotantoa harjoittavan suuryrityksen suunnanmuutos voisi kannustaa muitakin samalle tielle. 



Tällaiset dokumentit ovat omiaan lisäämään ihmisten tietoisuutta siitä, millaista toimintaa he tukevat. Ainakin minut se ja aiemmin katsomani vastaavat dokkarit ovat herättäneet näkemään, ettei tällainen voi jatkua pitkään ilman massiivisia seurauksia, kuten maapallon luonnonvarojen tuhoamista, ihmisoikeuksien polkemista ja materian liiallista merkitystä ihmiselle. Menneitä valintojani en voi ikäväkseni muuttaa mutta jatkossa aion tehdä tietoisia, pitkäaikaisia ja kestäviä valintoja. Kaikkea materiaa tulee loputtoman haalimisen sijaan kuluttaa loppuun ja arvostaa mutta ei niin paljon, että se on saatava hinnalla millä hyvänsä – mieluiten halvalla.

Mitä mieltä te olette? Kuinka paljon yksilö, kuluttaja, voi todella vaikuttaa valinnoillaan? Mikä saisi yritykset tekemään muutoksen parempaan? Entä voiko mielestäsi olla muodikas ilman jatkuvaa massamuotivaatteiden haalintaa?

22 comments:

  1. Olipa ajatuksia herättävä teksti. Täytyypä viikonlopun aikana katsoa tuo dokumentti Netflixistä. Itse miellän ostavani uusia vaatteita harvoin, yleensä pari kertaa vuodessa alennusmyyntien aikaan. Toki uskon opiskeluajan ja työttömyyden vähäisen rahatilanteen vaikuttaneen asiaan. Monesti siskoni vielä kierrättää minun kautta vaatteensa joihin on kyllästynyt tai jotka eivät enää hänelle saliharrastuksen vuoksi mahdu.

    Olen todella huono heittämään mitään pois ja monet vaatteeni olenkin käyttänytkin ihan reikiintymiseen tai puhkikulumiseen asti. Harmi vaan, että nykyvaatteet tuntuvat kuluvan puhki hyvinkin äkkiä jos ne ovat useammankin kerran päällä. Ostin TÄLLÄ viikolla Vero Modasta kivat kolitsihousut, joita olen pitänyt päivittäin kotona ollessa päällä. Jo nyt haaroväli on nukkaantunut, mitä kyllä osasin jo pelätä... Etenkin vaatteiden nukkaantuminen heti ensimmäisen pesun jälkeen harmittaa minua. Täytyy varmaan hankkia jokin nukanpoistaja.

    Yhden synnin joudun kyllä nyt lopuksi paljastamaan ja kantamaan taakkaa harteillani. Muutin alkuvuodesta toiseen kaupunkiin ja häkkivarastoon oli kertynyt pari ikeasäkillistä siskon ja minun vanhoja vaatteita. Annoin niiden olla pari viikkoa käytävällä, josta naapurit saivat ottaa jotain jos halusivat ja tarkoitus oli vielä viedä kirppikselle, mutta korkean pöytävuokran takia se jäi. Äitini vielä seposti miten mikään Fida tms. ei tee vaatteilla mitään kun hukkuvat niihin muutenkin. Joten muutettuani tavarat iskin säkit sitten sekajätteeseen... Olenkin nyt kiinnittänyt erittäin paljon huomiota siihen mitä itse tulee vaatteita ostettua. Eipä ole heräteostoksia tullut tehtyä tämän vuoden puolella ja vaatteen on täytynyt istua todella hyvin ja tuntua hyvältä. Nyt ehkä olen vasta itsekin alkanut oppia millaiset vaatteet jäisivät sinne kaapin pohjalle, eivätkä päädy käyttöön. Ja ahdistus siitä saako vaate kunnolla käyttöä vähentää ostohalujani ennestään. Mutta niin... Jos pelkkä omani ja siskoni vaatejätteen määrä oli niinkin suuri kaksi pussillista, niin voin vaan kuvitella kun jokainen ihminen tuottaa sen saman... Johan sitä ollaan jo pulassa. Huolestuttavaa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Lämmin kiitos hyvästä kommentistasi, Kepa! Juuri tietoisuuden lisääminen on olennainen osa muutosta, joka optimistisesti ajatellen lähtee juuri yksilöstä ja päätyy koko tuotantoprosessin päättäjiin. Enemmän pöhinää aineen ympärille ja jonkun padon on murruttava. Näin ainakin toivon :)

      Roskiin heittämisen sijaan kannattaa kokeilla vaikkapa pihaan tai rappukäytävään jättämistä päiväksi. Kasan päälle voi laittaa vielä Saa ottaa -kannustuslapun, jolloin joku muu voi saada tarvitsemansa näin. Jos vielä jotain jää jäljelle, voi ne kiikuttaa lähimmälle Pelastusarmeijan pisteelle mutta vain hyväkuntoisena. Hekään eivät lumpuilla mitään tee. Lumpuista sen sijaan saa hyviä siivousrättejä, joita on mainio käyttää ikkunanpesussa ja muussa hyvin likaisessa hommassa.

      Vielä loppuun vinkki: isoja määriä vaatteita voi kerralla myydä pakettina esim. Facebookissa tai Huutonetissä, ehkä Torissakin. Ainakin omat vaatteet ovat ihan aina tehneet kauppansa tuollaisena isompana settinä, yksittäisinä eivät enää tunnu menevän.

      Tuo nukkaantuminen on kyllä niin raivostuttavaa. Minulla on myös yksi neule, jota käytin keväällä kerran ja juuri pari päivää sitten olin sitä taas ottamassa käyttöön, kun huomasin massiiviset nukkakertymät kyljissä. Onnetonta touhua ja todella ärsyttävää. Tämä on syytä pitää mielessä jatkossakin, nimittäin neule oli halppisvaate, joka näyttää kivalta mutta tuntuma on tosi huono. Harvemmin tuota vaan netistä ostettaessa tietää mutta en enää ostakaan vaatteita verkosta. Eipähän tule vastaavia mokia ainakaan sen takia. Nukkaleikkuri on ihan näppärä mutta se leikkaa melko helposti reikiä ainakin ohuihin neuleisiin. Sekään ei kovin kiva homma ole :/

      Delete
  2. Hyvä ja ajatuksia herättävä teksti.

    Itselläni on aivan liikaa vaatteita, mutta osa jopa 15 vuotta vanhoja. Ostan hyvin vähän ihan pintamuotia, joten vaatteet eivät jää heti ns. vanhoiksi. Iän karttuessa ostan mielummin kalliinpaa ja siltä osin laadukkaimmista materiaaleista tehtyä (vaikkei hinta todellakaan aina ole tae laadusta) ja ajattelen että käytän sitä monta vuotta. Myyn kirppareilla paljon vanhoja vaatteita, en heitä mitään ns. roskiin tai sitten myymättömät vaatteet vien UFF laatikkoon.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos kovasti! Kuulostaapa hyvältä tuo 15 vuotta, wau. Pohdin myös omia vanhimpia vaatteitani ja yllättävästi kestävin on ollut Vero Modan halvahko talvitakki, joka on ollut käytössä jo lähemmäs 10 vuotta ja vieläkin näyttää todella hyvältä. Toisaalta taas, kuten sanoit, korkea hinta ei ole tae laadusta ja tyyriit merkkisaappaat menivät huonoksi yhdessä talvessa. Harmittavaa. Mutta pääsääntöisesti materiaalin, saumat ja ompelun sekä valmistupaikan tsekkaamalla tietää vaatteesta ja sen potentiaalisesta kestosta jo paljon enemmän.

      Delete
  3. Olipa hyvä teksti! Pitääpä kaivaa dokumentti netflixistä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi kiitos kovasti! Se kannattaa katsoa, löytyy tosiaan nimellä True Cost.

      Delete
  4. Todella hyvä kirjoitus!

    Itselläni on vaatteita, jotka olen omistanut ainakin 10 v. Silloin harvoin kun luovun vaatteesta, vien sen joko kierrätykseen, myyntiin kirpparille tai annan jollekin sukulaiselle. En missään nimessä heitä roskiin kuin suurin piirtein jotkut joka paikasta revenneet alushousut!

    Nykyään pyrin ostamaan mm. orgaanisesta puuvillasta valmistettuja vaatteita niiden aitojen puuvillavalmisteiden sijaan. Myös 100 % akryyliä olevia vaatteita välttelen.

    Panostan nykyään varsinkin kengissä sellaisiin, joita voin käyttää vuosia. Ja pari vuotta sitten ostin kalliin toppatakin, joka menee vielä vuosia.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos todella paljon, Erika! Sama homma, yhtään vaatetta en ole heittänyt roskiin vuosikausiin. Silti tekemistä on siinä, ettei jatkossakaan tulisi yhtään hutiostosta, jottei poistuvien vaatteiden virta kasva, vaan päinvastoin pienenisi ihan minimiin, ainoastaan niihin puhkikulutettuihin vaatteisiin. Onko sinulla vinkata hyviä luomupuuvillavaatteiden valmistajaa?

      Delete
    2. Muistaakseni Seppälän toppi oli luomupuuvillaa...

      Delete
  5. Hyvä kirjoitus, laittoi todella ajattelemaan! Niin helposti sitä itsekin lähtee mukaan jonkinlaiseen kulutushysteriaan, kun jatkuvasti blogeista ym. lukee uusista hankinnoista ja viimeisimmistä must have -tuotteista, jotka eivät kyllä lopu koskaan. Helposti herää ostamisen suhteen ajatus "kun kaikki muutkin", vaikka vaatetta löytyy oikeasti täysin riittävästi omasta takaa.

    Kyllä kuluttajat voivat valinnoillaan ja ostokäyttäytymisellään vaikuttaa siihen, millainen vaateteollisuus kannattaa. Innostuin itse pitämään jonkinlaista ostoslakkoa syksyn ajan, tulee varmasti mietittyä samalla omia kulutustottumuksia. Muodikkuus on mielestäni hieman mielikuvitusta vaativaa luovuutta, eikä tosiaan pelkästään jatkuvaa massamuotivaatteiden ostamista!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos tosi paljon, kiva kuulla! Olet asian ytimessä ja samalta tuntuu minustakin. Siihen imuun on helppo joutua ja hyvin vaikea päästä irti. Uskon, että ajattelutavan muutos on tässä se avain. Ainakin itse olen miettinyt, ettei kaikkia muotihömpötyksiä tarvitsekaan saada, vaan niitä voi ihailla vain muilla. Ja lisäksi aniharva juttu on ihan todella "minun juttuni" ja sitä pitäisi aina miettiä jokaisen ostoksen kohdalla. Ostanko tämän, koska jollain toisella se näyttää niin kivalta vai ostanko tämän, koska se näyttää minun päälläni hyvältä.

      Mielikuvitus on kaiken a ja o pukeutumisessa, oli tyyli sitten superpersoonallinen tai klassinen. Oman tyylin tunteminen on kaikkein tärkeintä, jotta vaatteissa viihtyy ja jotta niissä näyttääkin hyvältä. Välillä vain on hurjan vaikea tunnistaa sitä omaa mieltymystään juuri muiden tyylitaitureiden vaikutuksen vuoksi. Tarkalla harkinnalla ja olemalla itselleen rehellinen peilikuvaa tuijottaessa pääsee jo pitkälle.

      Delete
  6. Heippa Anna :) todella hyvä kirjoitus / upeaa, että joku ottaa kantaa tähän kertakäyttökuluttamiseen!
    Joskus tuntuu pahalta seurata blogeissa kun hehkutetaan tuotteita, jotka on ostettu halvalla. Juuri nämä vaatteet on valmistettu siellä jossain luhistuvassa tehdarakennuksessa. Kyllä meillä kuluttajillakin tulisi hälytyskellojen soida, jos vaate maksaa muutaman euron niin ei siinä paljoa jää sinne alkuperämaahan. Puhumattakaan kuinka luontoa rasittaen tuote on valmistettu.

    Itse olen ajattoman tyylin puolesta puhuja ja käytän vaatteitani useamman sesongin ajan. Kun ostaa yksinkertaisia ja laadukkaita vaatteita niin niistä on iloa moneksi vuodeksi. Olen myös ahkera myymään kirppareilla pois vaatteitani niin silloin voi hankkia jotain uutta tilalle.

    Täytyypä katsoa tuo dokumentti ja voi olla, että sivuan aihetta myös blogissani jossain vaiheessa, koska aihe on myös lähellä sydäntäni!

    Kivaa viikonloppua sinulle <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hei Tuulanneli ja kiitos kaunis kommentistasi! Olet aivan oikeassa ja hienoa, että olet löytänyt ajattomia ja kestäviä vaatteita. Olisiko sinulla suositella tiettyjä merkkejä? Ihanaa viikonloppua sinullekin :)

      Delete
  7. Kiitos todella paljon kirjoituksesta! Juuri tällaisia postauksia muotibloggaajien pitäisikin kirjoittaa, jotta asioiden oikea laita tulisi kuluttajien tietoisuuteen. Tuosta kertakäyttömuodista pitäisi päästä eroon. Yksi hyvä keino vähentää kertakäyttömuotia on ostaa suomalaisia vaatteita. Ainakin niissä on etiikka kohdallaan. Ovathan ne vaatteet kalliita, mutta ne on tehty laadukkaasti ja tarkoituksenaan palvella vuosia. Mm. weecos.comissa on hyvä valikoima ekologisia, kotimaisia tuotemerkkejä. Tämä tapa ei kyllä tuo sille bangladeshilaiselle köyhälle ompelijalle yhtään rahaa, mutta ehkä herättää isojen muotitalojen pääjehut, kun myyntikäyrät kääntyvät laskuun (ehkä vain unelmissamme). Harmi kun en pääse tuota dokumenttia katsomaan, kun ei ole Netflixin jäsenyyttä, täytyy yrittää muistaa se katsoa joskus, jos otan palvelun käyttöön.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos kovasti, amp! Kylläpä lämmittää mieltä moinen kommentti <3 Dokkarin voi katsoa myös tuossa tekstissäni olevan linkin kautta, joskin se maksaa. Eiköhän se tule telkkaristakin pian, uskoisin :) Onko sinulla suositella omakohtaisen käyttökokemuksen perusteella jotain hyviä suomalaisia (tai tietysti ulkomaisiakin) valmistajia? Kivaa viikonloppua :)

      Delete
    2. Mä omistan tällä hetkellä vasta muutaman suomalaisen vaatteen. MUKA VA:n ihanan pitkähihaisen boleron/hihattimen, Kainon todella kauniin puuvillaisen neuleen, sekä Vietton trikoisen tunikan. Todella laadukkaita kaikki, ja kaikki ovat mielestäni melko ajattomia myöskin. Ei mitään klassisia pukineita, mutta sopivia mun "tyyliin". Kovasti tekisi mieli hankkia lisääkin, mutta pikkuhiljaa ja tarpeen mukaan. Kannattaa tutustua. :) Helsingissäkin on aina välillä tapahtumia, joissa ovat pienet suomalaiset vaate- ja asustemerkit hyvin edustettuina. Huomenna Designtori Tampereella, sinne ajattelin suunnata!
      Telkkarin tarjontaa tulee huonosti seurattua, mutta voisinpa harkitakin dokkarin katsomista tuon sivuston kautta. Tosin silloin puuttuu suomenkielinen tekstitys.
      Oikein mukavaa viikonlopun jatkoa myös sinulle! :)

      Delete
    3. Vink vink! Huomenna Yle Femmalta http://areena.yle.fi/1-2955590

      Delete
  8. Hyvä kirjoitus tärkeästä aiheesta. Pika muoti on kyllä omasta mielestänikin murheenkryyni. Onhan se mukavaa että aina kun kävelet liikkeeseen on hyllyillä uusia tuotteita, mutta vielä mukavampaa olisi jos voisi ostaa kivan paidan miettimättä missä se on valmistettu ja kenen kustannuksella tai onko materiaali laadukasta ja kestääkö vaate edes sitä yhtä pesua. Paljon vastuuta on sysätty kuluttajalle, mutta positiivista on, että ainakin teoria tasolla business kentässä on otettu keskusteluun myös eettisyys. Tietenkää läheskään kaikkien jatkuvassa toiminnassa tämä ei vielä valitettavasti näy.

    Mielestäni tärkeä huomio tuohon ajatukseen että hinta ei ole laadun tae on, että monesti laadukkaammiksi miellettyjen merkkien vaatteet voidaan tehdä samassa tehtaassa esim hm-vaatteiden kanssa. Sama ihminen tekee kaksi paitaa, mutta toiseen laitetaan huomattavasti korkeampi hintalappu brändin takia. Toinen huomio on se, että vaate voi loppupeleissä tulla mistä vaan, eikä edes tilauksen tekijä (esim hm) tiedä todellista teko paikkaa, sillä tehtaat siirtävät tilauksia myös toisille tehtaille kun eivät esimerkiksi selviä suuresta työtaakasta. Näin ollen tulee lisää välistävetäjiä ja todelliset tekijät saavat entistä vähemmän. Harvassa ovat brändit, jotka oikeasti pitävät huolta laadusta ja koko ketjun eettisyydestä.
    Mitä brändejä sinä pidät laadukkaina ja eettisinä ja toisaalta mitä kaihdat kaikissa tapauksissa?

    Jos kiinnostuit asiasta kunnolla suosittelen luettavaksi Rinna Saramäen kirjan hyvän mielen vaatekaappi. Vinkkejä oman kaapin läpikäymiseen ja paljon tietoa muotiteollisuuden ongelmakohdista.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, todella paljon hyviä ajatuksia sinulla! Tuo samojen tehtaiden käyttö onkin ongelmallista. Samoin tuo, ettei toinen käsi aina tiedä, mitä se toinen tekee eli vaikka tilaus tehdään taholle, joka lupaa olla käyttämättä hikipajoja voi todellisuus kuitenkin olla toinen. Tästähän tuli hyvä dokumentti Ylelta keväällä, en kuollaksenikaan muista sen nimeä.

      Kiitos vinkistä! Olen lukenut Saramäen teoksen ja se oli oikein kiva, joskin itse tykästyin enemmän sitä ennen lukemaani Irti tavarasta -teokseen, jossa aihetta käsiteltiin vielä universaalimmin. Näiden lisäksi inspistä voi etsiä myös Yotubesta, jossa on paljon muotipainotteisia minimalistikanavia, joista oma suosikkini on Light by Coco ja Melissa Alexandria, joilla on molemmilla kiva tyyli mutta myös paljon sanottavaa materiasta ja muodista.

      Delete
  9. Kiitos hyvästä kirjoituksesta! :) Itse ainakin maksan mielummin enemmän laadusta ja ajattomuudesta. Ikäväkseni olen huomannut, että tällaiset vaatteet maksavat taas aivan maltaita ja ovat normaalin kuluttajan ulottumattomissa - ovathan ne design-vaatteita. Vaihtoehdot pyörivät paljolti ketjuliikkeiden edullisten vaatteiden hinnoissa tai näiden kuuluisien suunnittelijoiden täysin ylihinnoitelluissa vaatteissa eikä mitään siltä väliltä. Jos asiasta ottaisi selvää, niin varmasti löytyisi myös näitä välimaaston vaatteita. Markkinointi ei ainakaan ole kohdistunut minuun muissa kuin näissä ääripään tuotteissa.

    Huh, olipa sekava kommentti, mutta sait varmaan pointista kiinni. :)

    ReplyDelete
  10. Todella hyvä kirjoitus. Sai todella miettimään omaa vaatekaappia. Miten hienoa olisikaan jos se olisi täynnä sellaisia vaatteita jotka olisi laadukkaita ja kestäisi vuodesta toiseen. Jos aina ei olisikaan pakko ostaa viimeisintä uutta juttua. Tätä voisi jokainen muotibloggari pohtia.

    ReplyDelete
  11. Mielenkiintoisia ajatuksia. Valitettavasti alpojen ketjuliikevaatteiden lisäksi myös kalliimmissa vaatteissa on paljon huonoa laatua. Voittojen maksimoimiseksi valitaan edullisempia, huonompilaatuisia materiaaleja ja esim. ommellaan pidemmillä tikeillä, jolloin ompeluajasta saadaan nipistettyä minuutteja. Saumojen kestävyys tosin huononee... Kuluttaja saakin olla todella tarkkana laatua etsiessään ja valintojaan miettiessään.

    Hinta/käyttökerta-ajattelu kannattaa pitää kaupoilla mielessään. Hyvälaatuista klassikkoa voi käyttää vuosia, eikä sen hinnaksi muodostu käyttökertaa sen enempää kuin "perjantaipaidallekaan". Panostan muutenkin mieluummin klassisiin vaatteisiin, joita voi käyttää pitkään, kuin hetken houkutuksiin.

    ReplyDelete

Kiitos kommentistasi, piristit sillä päivääni!
Thank you for your comment, it made my day!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...