July 19, 2017

MIKÄÄN EI OLE ITSESTÄÄNSELVÄÄ


Olen monesti kuullut sanonnan, että kun suurimmat huolet ovat pinnallisia, ovat asiat todella hyvin. Viime perjantaina tuskailin lihasjumin kanssa ennen salille menemistä ja ärsytti, miten mitkään kengät eivät tuntuneet olevan hyvät jalkaan. Huono ihopäiväkin suututti, kun peiliin vilkaisin. Sitten kaikki muuttui tavalla, joka ikävä kyllä on minulle tuttu jo muutamankin aiemman kokemuksen vuosi. Läheiseni, toinen vanhemmistani oli joutunut sairaalaan, teholle. Sydän täynnä ahdistusta oli odotettava lisätietoja ja kaiken teki vaikeammaksi aivan liian pitkä välimatka välillämme. Automatka tuntui loputtomalta, kuten vähän samassa tilanteessa muutama vuosi aiemminkin. Huoli rakkaasta ihmisestä saa hyvin nopeasti aivan sekoamispisteeseen.


Olen ollut onnekas tässä elämässä. Ajattelen sitä normaalistikin ihan joka päivä. Lapsesta saakka olen saanut olla juuri sellainen kuin olen, ympärilläni on ollut välittäviä ihmisiä, sisaruksia ja vanhemmat. En voisi heistä kenenkään osuutta oman identiteettini rakentumiseen vähätellä, sillä jokaisella on ollut oma paikkansa elämässäni ja sydämessäni. Siksi välillä raastaa ajatella, että suuren perheen kuopuksena, jollain mittarilla vanhempieni iltatähtenä saan kantaa mahdollisesti suurempaa luopumisen taakkaa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että menettämisen tai luopumisen pelko on riski, joka kannattaa ottaa ja rakastaa täysillä ja avoimesti.


Elämää ei voi ennustaa ja sen vuoksi jokaisesta päivästä tulisi nauttia ja keskittää valtaenergia niihin tärkeisiin asioihin. Ihmissuhteet, terveys tai elämä ylipäätään eivät ole itsestäänselvyyksiä, vaikka niiden todellinen merkitys näyttäytyy koko arvossaan yleensä vasta, kun asiat ovat vaakalaudalla tai jo liian myöhäistä. Mietin pitkään, tohdinko kirjoittaa näin kepeän blogini aihepiiristä poikkeavasti mutta tätä elämäni tällä hetkellä on. Nyt tilanne näyttää hiukan valoisammalta mutta huolta ja surua se ei poista ja monia asioita on mietittävä nyt uudelleen. 

Nautitaan siis aina siitä, kun murheet ovat pieniä tai pinnallisia ja pidetään huolta toisistamme.

5 comments:

  1. Tuli ihan kylmät väreet, kun luin tämän postauksen.

    Paljon voimia sinulle ja kiitos tästä "herätyksestä", jota vailla ainakin minä olin tänään.

    ReplyDelete
  2. Ajattelinkin jo, milloin kirjoitat asiasta blogissa. Sitten kuitenkin ajattelin, että ei haittaa, vaikket kirjottaisikaan. Se on kuitenkin henk.koht. asiasi, eikä niitä tarvitse aina paljastaa. Voimia sinne! <3

    ReplyDelete

Kiitos kommentistasi, piristit sillä päivääni!
Thank you for your comment, it made my day!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...