September 10, 2017

MINIMALISMI-SARJA / MIKÄ ELÄMÄSSÄ ON TÄRKEINTÄ



Ihmisen elämässä tulee ajoittain hetkiä, jolloin on vaikeaa nähdä, mikä todella merkitsee. On helppo hukkua massojen mukana turhuuksiin ja yhtäkkiä huomata pitävänsä aivan kummallisia asioita tavoittelun arvoisena. Aki Sirkesaloa siteeraten "kadutko koskaan, mihin kaikkeen rämään ja roskaan elämä kuluu, jos ei pidä unelmistaan kii". Uskallan sanoa, että monelta osin ulkokultaisten asioiden tavoittelu on vienyt sijaa itsensä kehittämiseltä, omien ja oikeiden unelmien tavoittelulta. Asun pitää olla mintissä, meikin fleekissä, kaikki pitää taltioida julkiseksi videoin ja kuvin, muuten tuskin tuntee elävänsä. Muille kokemuksien todistelu on tärkeämpää kuin itse kokeminen, kokemuksen eläminen. Ainakin minä olen joskus jäänyt tämän ajattelutavan jalkoihin, valitettavasti. Enkä usko olevani ainut.
Materiaan ja pintaan keskittyminen on todella helppoa. Se on myös pakokeino, jos jokin asia ahdistaa ja vaatisi tekoja tai ratkaisuja. Tietyssä mielessä on helpompi laittaa pää pensaaseen kuin viedä asioita eteenpäin, jos suunnanvalinta pelottaa eikä varmuutta oikean ja väärän valinnan välillä ole. Materian haalinnalla usein sanotaan haettavan turvaa. Otaksun, että se voi olla vastaisku menetyksen pelolle. Jos pelkää menettävänsä jotain todella tärkeää, voi tavarat ja varallisuuskin antaa turvallisuuden tunteen, mutta ne eivät silti muuta mitään tunnetasolla. Materialla ei ole silloin väliä, kun elämän perustavanlaatuiset asiat, kuten kaiken kattava turvallisuuden tunne katoaa hetkellisesti tai pidemmäksikin aikaa esimerkiksi rakkaan ihmisen menettämisen vuoksi. Puhun täysin omakohtaisesti, sillä näin minulle kävi. Ja menettämisen tuska on niin valtava suuri, ettei millään käsin kosketeltavalla materialla saa siihen helpotusta. Hyvä niin, sillä näillä kahdella asialla ei ole ainakaan minulle mitään tekemistä toistensa kanssa.


Pinnalliset jutut ja elämän tärkeimmät, syvimmät asiat eivät kuitenkaan sulje toisiaan pois. Ainakin minusta on ihanaa välillä keskittyä kepeään hömppään, näennäisiin turhuuksiin tai ihan vain kuluttaa aikaa joutavaan. Yksi elämän hienoimmista asioita on se, ettei kukaan muu voi toisen puolesta määrittää, miten pitäisi elää. On kuitenkin eri asia myydä sielunsa sellaiseen, josta ei lopulta jää mitään käteen ja jossa ei ole juurikaan sijaa oman persoonan, identiteetin, luonteen ja arvojen merkitykselle. En tiedä, miettiikö minun sekä nuorempien sukupolvet vanhoina niitä parhaimpia selfieitä tai aamupuurokuviensa tykkäyksien määrää. Haluan uskoa, että silloin mielessä ovat muut asiat: ihmiset, joiden kanssa on saanut elämänsä jakaa ja joilta on saanut siihen merkitystä; saavutukset, joista voi paukutella henkisiä henkseleitä vielä vuosienkin päästä; teot, joilla on yhteiskunnallista tai henkilökohtaista merkitystä; ymmärrys, jolla on auttanut muita vaikeina hetkinä; herkkyys, jolla on rekisteröinyt elämän hienoimpia asioita ilman välineitä ja kenenkään muun ohjausta.


Vaikeina aikoina on hirvittävän helppoa nähdä, mikä oikeasti merkitsee. Yhtäkkiä kaikki on täysin selvää vailla ympäröivän yhteiskunnan paineiden ja vaatimusten aiheuttamaa sumua. Tilastoissa suomalaiset pitävät vuosi toisensa jälkeen elämänsä tärkeimpinä asioina perhettä, parisuhdetta, terveyttä ja ystäviä. Työ, raha, maine ja mammona tulevat vasta niiden jälkeen. Silti ensin mainittuja pidetään kovin itsestään selvinä asioina silloin, kun mitään häiriötekijöitä ei ole. Monessakin elämän tärkeäksi tekijäksi koetussa asiassa ongelma on, että niiden merkityksen ymmärtää vasta sitten, kun on liian myöhäistä. Asian ei kuitenkaan tarvitse olla niin. On hyvin helppoa miettiä, mikä omassa elämässä on tärkeintä ja alkaa vaalia sitä heti. Myöhemmin, vaikka jo heti huomenna, voi olla liian myöhäistä.

SHARE:

No comments

Post a Comment

Kiitos kommentistasi, piristit sillä päivääni!
Thank you for your comment, it made my day!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Blogger templates by pipdig