October 18, 2017

OCTOBER MOOD









Lokakuu on kääntymässä loppupuolelleen ja syksy tuntuu luissa ja ytimissä. Olen aina rakastanut tätä vuodenaikaa, sen tunnelmaa, värejä, tuoksuja ja viileitä säitä. Samat tunteet elävät mielessäni tänäkin syksynä, vaikkakin normaalia vaisummin. Hausmylly on laulussaan nimittänyt tätä kuukautta Ikäväksi lokakuuksi ja tavallaan siltä se tuntuukin. Arki kulkee omaa rataansa mutta jotain puuttuu. Aina sanotaan, että kun menettää rakkaan ihmisen, pitää antaa tunteille tilaa ja aikaa. Mutta kuinka paljon? Sitä ei pysty toinen kenenkään puolesta sanomaan. Tunteet myllertävät ja niistä on vaikea saada otetta. Kaikessa on surun sävy, niin naurussa kuin onnen täyttämissä hetkissä. Rakas, rakas ihminen on poissa eikä koskaan palaa. Sitä on ihmismielen vaikea sisäistää ja siihen kai juuri aikaa tarvitaan. Ei siksi, että aika auttaisi ymmärtämään elämää ja kuolemaa, vaan orientoitumaan uudenlaiseen elämään, elämään ilman sitä ihmistä, jota on niin suuri ikävä.
 
Tämä syksy on myös opettanut minulle enemmän kuin viimeisimmät vuodet yhteensä. Tuntuu, kuin olisin oikea minä, se, joka minussa on aina ollut mutta joka on hukkunut matkan varrella. Yhtäkkiä kaikki on niin selvää, mutkatonta. Haluan toteuttaa itseäni ja kehittää osaamistani ja aion tehdä näitä rohkeasti ilman suorittamisen tuntua. Siksi haluan myös nauttia myös tästä ajasta ja hetkestä vaikka välillä tuntuu raskaalta. Eihän meillä lopulta ole muuta tässä elämässä kuin juuri tämä hetki.
 
Hyvää keskiviikkoa kaikille teille lukijoilleni!
SHARE:

10 comments

  1. Olen pahoillani menetyksestä, jonka olet joutunut kokemaan. Aika ei tosiaan paranna mutta se auttaa tasaamaan heilahtelevia tunnetiloja. Omasta kokemuksesta sanon ettei suru poistu koskaan. Jaksamista sinulle ja parempaa lokakuun loppua.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos todella paljon kommentistasi, Lilia ♥ Se lämmittää mieltä.

      Delete
  2. Lilia tiivisti yllä myös minun ajatukseni hyvin. Suru ja ikävä eivät koskaan katoa, mutta niiden kanssa jotenkin oppii elämään, tuskaa oppii sietämään. Kuulostaa rujolta, mutta jotenkin lohdullista kuitenkin. Iso, iso voimahalaus sinulle, et ole yksin. <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos valtavasti kommentistasi, Adora ♥ Tuli ihan kyyneleet silmiin. Noin se varmasti on.

      Delete
  3. Ikävä ei koskaan katoa, mutta haalistuu ajan myötä. Voimia sinne. <3

    ReplyDelete
  4. <3 Halaus Anna raskaina aikoina! Minäkin hehkutin lokakuuta päivän postauksessa, ikävää että siellä surua.

    ReplyDelete

Kiitos kommentistasi, piristit sillä päivääni!
Thank you for your comment, it made my day!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Blogger templates by pipdig