May 15, 2019

SOME-MINÄN TAKANA

Kirjoittelin kuukausi sitten some-maailman paineista ja tein Instagramissa kyselyn aiheesta. Kysyin aiheuttaako some ahdistusta joskus ja ainoastaan 7 % vastanneista vastasi tähän kieltävästi. Aloin miettiä, mitä kaikkea aivan arkistakin jätetään tarkoituksella pois somesta tai mitä kauniista kuvista ja leppoisista teksteistä ei tule esille, siksi että se on itselle niin peruslaatuista. Kunkin on ehkä vaikea itse arvioida, miltä oma ulosanti somessa näyttää tai millaisia mielikuvia se herättää. Mietin tätä omalla kohdallani ja päätin jakaa teille muutamia asioita itsestäni, joita ei ole ehkä välittynyt aiemmin kirjoituksistani tai kuvistani mutta jotka ovat minulle ominaisia juttuja, jopa osa persoonaani.


Olen luonteeltani introvertti. Olin ikionnellinen joitakin vuosia sitten, kun tällaiseen termiin törmäsin, sillä olin pitänyt itseäni aiemmin vain jollain tavalla vetäytyvänä, outona. Vasta kun aloin lueskella aiheesta artikkeleja, ymmärsin itsestäni jotain uutta: on aivan normaalia viihtyä omassa seurassa, tarvita tilaa ja aikaa rauhoittumiseen ja tehdä asiat omalla tavalla. Se oli valtava sysäys kokonaisvaltaiselle itsensä hyväksymiselle. Miten introverttiys sitten vaikuttaa elämääni? Ei mitenkään mullistavasti, sillä olen tajunnut omat rajani ja sen, että olen juuri hyvä näin eikä minun tarvitse olla väkisin ulospäinsuuntautunut. Olen lapsesta saakka kaivannut aina omaa tilaa ja aikaa, vaikka kavereiden seura on toki ollut myös mieluisaa. Silti mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän tietynlaiset sosiaaliset tilanteet vievät minusta voimia ja tarvitsen sellaisten jälkeen latautumisaikaa. Rakastan käydä oikeita keskusteluja mutta small talk vieraiden tai puolituttujen ihmisten kanssa on minusta työlästä ja koen siitä toisinaan jopa suorituspaineita. Tämä kaikki on mielenkiintoista siinä valossa, että tein 8 vuotta juonto-, houstaus- ja promotöitä, joissa piti olla todella ulospäinsuuntautunut ja keksiä puhuttavaa vaikka puutikusta ventovieraiden kanssa. Olin siinä työssä todella hyvä mutta samaan aikaan henkisesti ihan loppu aina työpäivän päätyttyä. Olen siitä onnekas, että olen naimisissa toisen introvertin kanssa ja nautimme toistemme seurasta ja keskinäisestä luonneymmärryksestä suunnattomasti.

Olen ehdottomasti aamuihminen ja parhaimmillani aamulla ja aamupäivällä. Olen skarppi, tehokas ja energinen ennen puoltapäivää ja siksi aloitan aina arkiaamut viimeistään kuudelta. Sen sijaan illalla pitkän päivän päätteeksi en ole edustavimmillani ja satunnaiset arki-iltatilaisuudet vaativat minulta paljon ennakkotsemppausta.


Olen koulutukseltani filosofian maisteri, olen humanisti ja teen töitä tietyllä tavalla humanistisella alalla. Minun on vaikeaa enää kuvitella, että palaisin takaisin kovien arvojen työkentälle. Tällä hetkellä toivon, että saan tehdä töitä pitkään tällä alalla, sillä koen sen todella omakseni. Olen lisäksi hankkinut aikojen saatossa myös markkinoinnin tutkinnon ja radiotoimittajan koulutuksen, eihän koskaan voi opiskella liikaa?

En halua haalia omaisuutta, sillä ei ole minulle mitenkään valtavaa merkitystä. Asuntoa lukuun ottamatta olen aina halunnut maksaa kaiken käteisellä ja säästäminen on minulle hyvin tärkeää. Materiassa pyrin minimalismiin niin, että liikaa ei hankita mitään ja se, mitä hankitaan pitää olla aikaa ja kulutusta kestävää. Haluan, että kotona on väljää ja selkeää, siksi pyrin sisustamaan tilan tunnulla ja raikkaudella, en liialla tavaralla ja materialla. Rahaa syydän säästötilin lisäksi arjen luksukseen eli hyvään ruokaan, satunnaiseen matkusteluun ja elämyksiin. Käärinliinoissa kun ei ole taskuja ja se, mikä tässä elämässä ruokkii sieluani ovat kokemukset ja täysipainoinen elämä.

Olen kertonut ennenkin, että huumori on minulle todella tärkeää. Pyrin hauskuuttamaan kanssaihmisiä ja itseäni sarkasmilla ja hassuttelulla. Huomaan, että lähipiirini huumorintaju on iso yhdistävä tekijä, sillä on iso juttu, jos huumori natsaa yhteen. Toisaalta jos huumorit eivät vain kohtaa, ei välttämättä muutenkaan kemiat pelaa täysin yhteen. Elämä on aivan liian lyhyt turhaan mököttämiseen (ja tyhjän nauramiseen, ei sen puoleen), miksei siitä tekisi vähän hauskempaa huumorin keinoin?


kuvat Sara S.
SHARE:

3 comments

  1. Olipas jotenkin "piristävä" kirjoitus; opin sinusta paljon uutta! :) t. toinen introvertti

    ReplyDelete
  2. Olipas kiva postaus! Virkistävää lukea tällaisia välillä.

    Ihanaa viikonloppua!

    ReplyDelete
  3. Ihana teksti, mukava nähdä muitakin puolia siusta! :) Tämä asu on myös ihana, tuon tyyppinen hame on ollut tovin itselläkin haaveissa. ^^

    ReplyDelete

Kiitos kommentistasi, piristit sillä päivääni!
Thank you for your comment, it made my day!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Blogger templates by pipdig