May 17, 2020

ELÄMÄ RASKAUDEN JÄLKEEN



Raskausaika on takana, vaikka se tuntui loppua kohden loppumattomalta. Viimeiset viikot olivat todella rankkoja johtuen lähinnä omista fyysisistä epämukavuuksista ja synnytyksen jännittämisestä koronarajoitusten vuoksi. Pelkäsin alkujaan synnytystä aika paljon mutta ne pelot unohtuivat, kun nuo koronakauhut alkoivat alkuvuodesta jyllätä ja erityisesti synnytyssairaaloiden asettamat rajoitukset kaihersivat mieltä. Olin kuitenkin vetänyt optimistimyssyn päähäni ja ajattelin, että tärkeintä on, että mies saa kuitenkin olla mukana synnytyksessä, vaikkei perhehuoneeseen osastolle pääsisikään.

Synnytyspäivänä vielä olin innokkaasti astelemassa Naistenklinikalle, huikkasin autoon odottamaan jääneelle miehelleni "nähdään ihan pian!" ja fiilistelin jo melko kipeitä supistuksia ihan täysillä. Vihdoin synnytys oli käynnistynyt! Synnytyspelot astuivat takaisin kuvioon melko nopeasti, kun selvisi täysin yllättäen, että vauva on perätilassa ja oli toimittava nopeasti. Sektio oli ainoa vaihtoehto ja se tarkoitti tietenkin sitä, että mieheni ei päässyt mukaan synnytykseen sairaalan asettamien koronarajoitusten vuoksi eikä hän myöskään päässyt osastolle. Emme siis nähneet useaan päivään ja jouduin pärjäämään yksin erittäin kipeän sektiohaavan ja vastasyntyneen esikoiseni kanssa. Se oli todella, todella kova paikka.

Leikkaus meni oikein hyvin eikä minulla ole mitään huonoa sanottavaa sektiosta. En ollut ottanut kovinkaan paljon selvää siitä etukäteen, sillä sen ei pitänyt olla meillä todennäköinen synnytystapa. Toki tiesin perusasiat ja riskejä oli painotettu synnytysvalmennuksessa oikein runsain mitoin. Tällä kertaa operaatio oli kuitenkin täysin välttämätön ja henkiä säästävä. Myös Naistenklinikasta on sanottava se, että keväällä eri medioissa esiintuodut epäkohdat kyseisen laitoksen kiireistä ynnä muista eivät välittyneet minulle muuta kuin ehkä lapsivuodeosastolla, sillä synnytysosastolla kohtelu oli aivan uskomattoman huomioivaa ja henkilökunta teki kaikesta paljon helpommin kestettävää. Myös osastolla henkilökunta oli tavattoman sydämellistä.

Minut on tässä toipumisessa yllättänyt muutama asia. Vartalo on palautunut ihan salamannopeasti ja vatsa oli jo reilussa viikossa oikeastaan yhtä lituska kuin ennen raskautta. Moni raskausvaiva jäi kuin taikaiskusta leikkauspöydälle (kuten yläselkäkivut, pahoinvointi, infernaalinen närästys, joka esti nukkumasta vikat viikot ja ihan mielettömän ärsyttävä toisen korvan lukkoon meno, joka esti puhumasta kun en kuullut omaa ääntäni normaaliin tapaan, hah!). Raskausarpia ei tullut yhtäkään mutta tosiaan sektioarpi tulee olemaan ikuinen jälki vatsassani tyttäreni syntymästä. Leikkauksesta toipumiseen on kuitenkin varattava kuusi viikkoa, jona aikana en saa nostella mitään muuta kuin vauvaa, liikunta on pannassa kevyitä kävelyitä lukuunottamatta ja lepääminen on ensiarvoisen tärkeää.

Elämä vauvan kanssa on ihanaa, yllättävää, hauskaa, tunteikasta, välillä vähän pelottavaakin ja kaikki on uutta. Pääni vuotaa kuin seula eli unohdan mitä olin parhaillaan tekemässä ja kaikki on pakko merkitä ylös, jos on jotain pakollista hoidettavaa. Kauppakassipalvelu on ollut käytössä ja on varmasti vielä pitkään: vauvan kanssa ei todellakaan ole asiaa kauppaan näinä aikoina. Yöunet ovat luonnollisesti pätkittäisiä ja väsy on välillä kova mutta kun saa olla kotona ja keskittyä vauvaan, ei sitä untakaan niin tarvitse muuhun. Ikävä kyllä koronaepidemia aiheuttaa päänvaivaa monessa asiassa, kuten läheisten tapaamisessa ja ristiäisten järjestämisessä. Olisi myös ihan kiva joskus vielä päästä vauvelin kanssa vaikka kahvilaankin. No, parempi mennä näissä vain päivä kerrallaan ja katsoa, miten asia etenee.

Parhaita arkisia asioita ovat vauvan kanssa puuhastelu, mieheni isyysloma ja pian sen jälkeen koittava kesäloma, joka päivä paraneva olo omassa kropassa ja sen lisäksi myös se, että saan taas käyttää normaaleja vaatteitani, hurraa!
SHARE:

1 comment

  1. Olipa ihana lukea kuulumisia vastasyntyneen arjen keskeltä. Muistan niin kirkkaasti tuon "saa käyttää normaaleja vaatteita". Se oli ihan valtava asia itselleni ja vaihdoin niihin todella nopeasti raskauden jälkeen, tuli noin 100x parempi olla.

    Itselläni on edelleen jotain raskauden tuomia ongelmia kehossa, mutta pahimmista kroppa palautui heti, omat ongelmani ovat eivät nyt mikään harvinaisuus mutta kuitenkin pienen osan ongelma. Kuntoutuksen tie on pitkä mutta hiljalleen keho paranee. Suurin osa jäi todella synnytyssairaalaan, on se ihmiskeho kyllä uskomaton.

    Ihanaa arkea teille, ihan mahtavaa että miehellä on kesäloma isyysloman kanssa putkeen ja saa nauttia pitkään teidän kanssa olosta <3

    ReplyDelete

Kiitos kommentistasi, piristit sillä päivääni!
Thank you for your comment, it made my day!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Blogger templates by pipdig