January 10, 2021

KOHTI YKSINKERTAISEMPAA ELÄMÄÄ


 
Kotona oleminen on ollut viimeisen vuoden teema monellakin tavalla. Sen myötä on korostunut se, miten paljon rahaa ja aikaa normaalisti kuluu turhaan ja toisaalta ne tärkeät asiat ovat olleet päivänselviä. Terveys, turvallisuus, perhe ja läheiset. Tällaiselle kotonaviihtyvälle introvertille elämänpiirin pieneneminen ei ole tuntunut luopumiselta vaan pikemminkin yksinkertaistamiselta, jota olen jo pitkään toivonut mutta jota on ilman ulkopuolisia yllykkeitä ollut vaikea kokonaan toteuttaa. Nyt, tammikuussa 10 kuukautta kotona olleena kuitenkin huomaan, miten tavallaan helppoa elämä on, kun henkinen hälinä ja turhat energiasyöpöt ovat jossain määrin vähentyneet. Vauvan myötä menemiset ja tekemiset ovat järkeistyneet, pienistä asioista ja onnistumisista nauttiminen on suuri voimavara ja niitä osaa aidosti arvostaa sekä vielä kirsikkana kakun päällä on se, että ambivalenssit asiat ovat kääntyneet jommalle kummalle nojalleen ja on aiempaa selkeää, tuottaako jokin enemmän kuormitusta vai iloa. Tästä esimerkkinä sosiaalinen media, jonka uskon repivän monia muitakin kahtaalle. Toisaalta siellä on kivaa olla aktiivisesti fomon pelossa mutta toisaalta se vaatii ehkä kuitenkin käyttämään aikaa sellaiseen, joka lopulta ei olekaan itselle niin tärkeää. Moni seuraajani on ehkä huomannut, että Instani on hiljainen kuin huopatossutehdas. Tauko alkoi vahingossa mutta jatkui, kun huomasin etten yksinkertaisesti vain pysty pysymään siinä julkaisu- ja aktiivisuustahdissa, jossa haluaisin. Se aiheutti paineita, jotka toki ihan itse itselleni loin ja mitä kauemmin pysyin poissa sitä vähemmän sinne kaipasin. Nyt olen kyllä ajatellut taas hissukseen palaavani päivittämään tuota ainokaista somekanavaani mutta ilman tavoitteita ja turhia paineita. Onko joku muu siellä kokenut somea rasitteeksi?
 
Haluan kovasti syventää tätä yksinkertaistamista elämässäni. Olen omasta mielestäni hyvin onnekas, sillä minulla on maailman ihanin pieni perhe, koti ja elämä. Isossa mittakaavassa koen, ettei minulta puutu mitään, vaikka elän aivan tuikitavallista arkea murheineen ja iloineen. Ehkä juuri niistä tavallisista asioista nauttiminen ja niiden varaan onnen laskeminen onkin elämässä Se Juttu. Niinpä haluan jatkaa pieniä projektejani, jotka osaltaan tukevat tätä arjen yksinkertaistamista.


Kulutus ja budjetti
Viime vuosi toi mukanaan pienentyneen matkailu- ja viihdebudjetin mutta samalla arki muuttui uuden perheenjäsenen myötä ja sen myötä luonnollisesti suurentui moni muu budjetin osa. Olemme laittaneet kotia lempeästi uuteen uskoon vauvan tarpeita ajatellen ja toisaalta menopelejä piti päivittää lastenvaunuista aina autoon saakka. Tänä vuonna toivon kulutuksen olevan hyvin maltillista ja aion panostaa siihen nauttimalla mahdollisimman paljon siitä mitä jo on eikä haaveilemalla siitä, mitä ei ole. Tämä koskee pitkälti vaatteita ja asusteita sekä kodin sisustustavaroita. Nämä kaksi osa-aluetta pysyvät rahankäytön heikkouksinani varmaan vanhainkotiin saakka, joten niissä haluankin haastaa itseni. Olen laatinut budjetin, jossa on pysyttävä ja toisaalta taas haluan pysähtyä todella arvostamaan sitä, mitä kotona jo on. Pidän minimalistisesta sisustuksesta ja tavaramäärästä eli kauniiden vaatteiden tai esineiden hankkimiselle ei nyt ole suurempia perusteita.
 
Tyylin yksinkertaistaminen
Tämä kohta liittyy hieman myös edelliseen. Olen huomannut, että vaatekaapeissani on useita samoja vaatteita eli tavallaan ostan aina jonkin hyväksi havaitsemani vaatekappaleen uudelleen ja uudelleen. Mustia tai beigejä pooloja on viikon jokaiselle päivälle. Hyvä, niistä siis pidän ja niitä käytän jatkuvasti. Miksi siis kaapeista löytyy myös useita kukkakuviollisia puseroita? Paitapuseroita toistakymmentä? Mitä tarkoitusta varten ne on hankittu ja vielä niin monin kappalein? Näin vauvan äitinä ja paljon kotona olevana vaatteiden, pukeutumisen ja tyylin pitää olla helppo ja yksinkertainen. Ja pakon edessä olen huomannut, että se on juuri sitä, mitä tyyliltäni muutenkin haluan. On järkevää omistaa useampi kappale omaan käyttömukavuuteen ja -tyyliin soveltuvia vaatteita kuin hamstrata toistuvasti sellaista, joka sopii lähinnä sille mielikuvalle minusta. Tässä sorrun toistuvasti aina uudelleen, vaikka tiedostan hyvin eron todellisen tyylini ja mielikuvatyylini välille. Ensimmäiseen riittää kyllä ne yksi tai kaksi erikoisempaa vaatekappaletta erikoistilanteita varten, jälkimmäinen valloittaa puolet tankotilasta - täysin turhaan.
 
Henkinen hyvinvointi
Tämä oli olennainen osa sitä mullistusta, joka lapsen myötä elämään on muodostunut pysyväksi olotilaksi. On tärkeää elää hetkessä ja nauttia siitä eikä liikaa miettiä, mitä joskus tulevaisuudessa on. Olen kohdannut elämäni aikana hetkiä, joiden luulin etukäteen olevan maailmanloppuja. Rankoista hetkistä, elämänvaiheista ja menetyksistä selviäminen antaa voimia. "Selvisin tuosta, miksen selviäisi muistakin vaikeuksista?". Tärkein oppi on kuitenkin ollut se, ettei elämää voi suunnitella etukäteen. Siksi mitään hyvää ei kannata pitää itsestäänselvyytenä ja toisaalta jatkuvat pelot tulevasta eivät estä jotain pahaa tapahtumasta.
 
Turhasta luopuminen
Tästä jo alussa puhuinkin mutta samalla kun keskittyy elämässä olennaiseen tulee väkisinkin karsittua turhia juttuja pois. Itselleni se tarkoittaa konkreettisesti turhista tavoista ja tavaroista luopumista. Lopetin kaikki verkkokauppojen uutiskirjeet, jotka aina ennen luin läpi ja joiden tarjoukset jäivät kolkuttelemaan mieleeni täyttäen päätä ihan turhalla. Olen luopunut myös turhasta ruudun tuijottamisesta ihan jo siksikin, ettei vauva totu jatkuvasti hohtaviin ruutuihin olivat ne sitten puhelimia tai telkkareita. En ole kierrellyt kaupoissakaan nyt kohta vuoteen, mikä on aikamoinen saavutus. Näiden lisäksi olen koittanut tehdä kotona karsintakierroksia kaapeissa ja se on ollut sekä menestys että floppi. Säilytystila ei täysin palvele tarpeitamme, sillä vaikka kaapeissa tilaa riittää jää samaan aikaan ne suurikokoiset säilytystä kaipaavat tavarat ilman omaa paikkaa. Tämä siis vaatii vielä kovasti työstöä, sillä esimerkiksi lastenvaunut pyörivät eteisessä, tarpeettomaksi käynyt vaunukoppa vauvan huoneessa, pieneksi jäänyt sitteri vie ison kaapin koko tilan ja niin edelleen. 

Näihin teemoihin pureudutaan myös blogissa. Olen jakanut teemat seuraaviin kolmeen kategoriaan: minimalistinen tyyli, minimalistinen koti ja toimiva arki. Tarkoitus on siis kirjoitella tuttuun tapaan pukeutumisesta ja tyylistä mutta myös kodista ja sisustuksesta sekä arjen vinkeistäkin. Ja mitä tämä minimalismi sitten omalla kohdallani merkitsee? Minimalistinen näkemykseni kiteytyy juuri yksinkertaistamiseksi, selkeydeksi sekä olennaiseen keskittymiseksi niin pukeutumisessa kuin elämässä yleensä.
 
 

SHARE:

2 comments

  1. Todella kiva postaus, olen itsekkin erityisesti viime vuonna pohtinut arjen ja elämän yksinkertaistamista ja sitä kautta itsensä ja onnellisuuden löytämistä pienistäkin asioista. Jään mielenkiinnolla odottamaan tulevia postauksia :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi miten kiva kuulla, Anniina :) Olen ainakin itse ollut huomaavinani, että mitä pienemmistä asioista on onnellinen sitä onnellisemmaksi kokee elämän ylipäätään. Välillä tuntuu, että pitäisi koko ajan tavoitella kuita taivaalta ja onnistua ja ylittää itsensä mutta eihän elämä voi koko ajan olla sellaista. Niinpä on tärkeää myös löytää onnistumista ja onnea arkisissa asioissa.

      Delete

Kiitos kommentistasi, piristit sillä päivääni!
Thank you for your comment, it made my day!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Blogger templates by pipdig